Johtamisen kriisin syy - kriisijohtaminen

Kohta jo kymmenen vuotta on puhuttu ja kirjoitettu johtamisen kriisistä:

• Ylin johto on irtaantunut operatiivisesta toiminnasta,


• tulosjohtamisesta on tullut mekaaninen rituaali ja


• johdon palkitseminen on noussut tasolle, jota ei voi järkisyin perustella.


• Johtamisesta on tullut riskitöntä rahastamista muun henkilöstön kustannuksella.

Yleensä ongelma on ratkaistavissa, jos löydetään oikea ongelma. Onko johtamisen kriisin syynä:

• Johdon tyhmyys ja ammattitaidottomuus,


• Johdon itsekkyys ja ahneus, vai


• Olosuhteiden ylivoimainen hallitsemattomuus?

En näe merkkejä siitä, että johtajat olisivat viime vuosikymmenillä tyhmistyneet. Kyllä heillä edelleenkin olisi ammattitaito kunnolliseen johtamiseen. En myöskään usko ylimmän johdon totaaliseen muuttumiseen itsekkääksi ja ahneeksi. Onhan näyttöä siitä, että johtoa motivoi monet asiat enemmän kuin isot bonukset.

Todellisen johtamisen kriisin syy on omistajien lyhytjänteisyys ja ahneus.

Pörssin piti olla yrityksille hyödyllinen renki keräten pääomia organisaation riskipitoiseen kasvuun. Tämä onnistui vain osin, sillä tällä hetkellä yliyksinkertainen pörssin logiikka odottaa kvarttaaleittain jatkuvaa odotuksien ylittämistä. Näitä jatkuvia odotuksien ylityksiä lietsoo apinalauma, jota kutsutaan pörssianalyytikoiksi ja mediaksi. Ainoa kasvu, jota pörssi tukee, on anonyymien sijoittajien osinkojen ja osakkeiden hintojen kasvu. Tämä pyritään vielä saavuttamaan riskittömästi.

Hyvästä rengistä (pörssistä) on tullut surkea isäntä.

Omistajien (sijoittajien) lyhytjänteiset, kohtuuttomat odotukset pakottavat yrityksien johdon kriisijohtamiseen. Vuosien mittaiset, organisaation arvoa todella kasvattavat kehittämishankkeet pitää kuitata markkina-analyytikkojen alylliselle tasolle soveltuvilla latteuksilla, joita kutsutaan myös strategioiksi. Todellisia strategioiden tuloksia ei valvo tai murehdi kukaan.

Komeat, odotuksia herättävät puheet ovat tärkeämpiä kuin todelliset strategiset aikaansaanokset.

Kriisijohtamisessa korostuu selviytyminen tästä hetkestä. Henkilöstö ei voi osaamisellaan osallistua suunnitteluun tai älykkääseen toimeenpanoon. Henkilöstön rooliksi jää suhtautua ymmärtäväisesti jatkuviin lomautus- ja irtisanomislistoihin, joilla syödään tulevaisuuden kehittämisen eväät. Meneekö energiasi tulipalojen sammuttamiseen vai syttymättömien talojen rakentamiseen?

Olisiko aika hypätä ulos jatkuvan kriisijohtamisen hedelmättömästä hetteiköstä?