Toisessa ryhmässä oli "sisältöjohtaja". Hänellä oli (mielestään) hyvät tiedot kyseisestä tehtävästä ja hän koetti ohjata ryhmää haluamaansa suuntaan perustelemalla kärsivällisesti eri mieltä oleville kantansa hyvyyttä.
Toisessa ryhmässä oli "prosessijohtaja". Hän varmisti ensin, että kaikki ryhmässä ymmärsivät tehtävän samalla tavalla. Sen jälkeen hän keskustelutti ryhmää huolehtien siitä, että myös ryhmän hiljaisemmat kertoivat mielipiteensä. Lopuksi prosessijohtaja vielä varmisti, että ryhmällä oli yksimielinen ja sama näkemys tehtävän vastauksesta.
Teknisesti kummallakin ryhmällä oli ihan hyväksyttävät vastaukset, mutta selvää oli, että jälkimmäisessä ryhmässä oli yleinen motivaatio ja sitoutuminen korkeammalla. Tehtävän suorittamiseen kului molemmilta ryhmiltä suunnilleen sama aika.
Minulla on sellainen tunne, että Suomessa edelleenkin arvostetaan enemmän asiajohtajaa. Syvällinen tieto tekee johtajasta vahvan ja luotettavan. Ehkä se on syy, miksi niin monta erinomaista asiantuntijaa on pilattu tekemällä heistä esimiehiä?
Jos organisaatio haluaa paremmin käyttää hyväkseen koko osaamisensa, silloin prosessijohtaja saa parempia tuloksia aikaiseksi. Tällaisen johtajan paras taito on kyetä kuuntelemaan kaikkia, tasaamaan ryhmän sisällä olevaa tietoa sekä auttamaan ryhmää synteesin tekemisessä. Ryhmän johtajan ei tarvitse olla asiantuntija: kohtuulliset perustiedot riittävät. Keskustelupalstoilla käytettyä termiä "moderaattori" on koetettu siirtää keskustelujohtamisen puolellekin. Minusta moderaattori on leimautunut liikaa rajoittajaksi - hyvien tapojen valvojaksi. Lisäksi moderaattori viittaa minusta myös kohtuullisuuteen.
Itse kaipaan hyvältä keskustelujohtajalta enemmän. Hänen tulisi inspiroida ja innostaa ryhmä etsimään kohtuullista parempaa.
Mitenkäs olisi superaattori (superator)?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti