maanantai 22. maaliskuuta 2010

Sosiaalinen media? Onko se facebook?

Olin viime viikolla pitämässä pienen esityksen dynaamisesta johtamisesta Tampereella. Väitin esitykseni loppupuolella, että sosiaalinen media tulee muuttamaan organisaatioiden toimintaa yhteisöllisempään suuntaan, halusivat ne sitä tai eivät. Eräs kuulijoista kysyi: "Mikä on sosiaalinen media? Onko se facebook?" Toinen kuulijoista kommentoi: "En ole ikinä ollut facebookissa. Kuinka moni teistä on?" Äänestyksen tulos - vajaa puolet. Olin kuvitellut, että sosiaalinen media on lähes kaikille tuttu käsite. Kuulijan erittäin hyvä kysymys pyrki määrittelemään sosiaalisen median välineen avulla. Onko facebook sosiaalinen media?

Tietoteknisten järjestelmien tarjoajat haluavat nähdä asian näin. Organisaatio vain hankkii sopivat sosiaalisen median välineet ja asia on kunnossa. - Ihan niin yksinkertaista se ei ole.

Marjatta Pietilä määrittelee sosiaalisen median Profile 1/09 lehdessä näin:
Sosiaalinen media tarkoittaa netissä sekä yritysten palomuurien sisällä olevia työvälineitä. Niiden avulla voidaan rakentaa yhteisöllisyyttä, tuottaa ja jakaa tietoa ja helpottaa ihmisten yhteistyötä. Työvälineet ovat keveitä ja helppokäyttöisiä ja vastaavat ihmisten luontaista tapaa työskennellä. Työvälineet myös kehittyvät ja niitä tulee lisää, sillä käyttäjät kehittävät niitä työskennellessään. Tapa toimia on tärkeä osa sosiaalista mediaa.

Sosiaalisen median käyttöön ottaminen merkitsee siirtymistä hierarkkisista avoimiin järjestelmiin, yhteistyöhön, ideoiden ja parhaiden käytäntöjen jakamiseen ja innovoimiseen.

Marjatta Pietiläkin viittaa tapaan toimia sekä organisaatiokulttuuriin liittyviin seikkoihin.

Jos uusi media ei tue organisaation prosesseja (tapaa toimia), se ei ole kovin sosiaalinen media. Esimerkiksi, jos organisaatio ottaa käyttöön oman wikipedian, jossa demokraattisesti määritellään toiminnan avainkäsitteitä, seurauksena ei ole tehokkuuden lisäys, vaan kaaos. Asiantuntijoiden ohjeissaan käyttämät täsmälliset käsitteet alistetaan arvaamattomalle ja vellovalle mielipiteelle. Jos enemmistö olisi aina oikeassa, menettely olisi hyvä, sosiaalinen ja tehokas. - Näinhän ei realimaailmassa asiat ole.

Jos organisaatio korostaa ja arvostaa yhteistyön sijaan yksilöllistä ohjausta ja hierarkiaa, silloin organisaation kulttuuri ja arvot eivät tue ideoiden eikä parhaiden käytäntöjen jakamista. Palkitseminen voi tehokkaasti estää nuo sosiaaliset prosessit. Jos taas organisaatio aidosti palkitsee tiedon jakamisesta sekä tukee yhteistyötä, silloin tuttu sähköposti tai sisäisen verkon keskustelupalstakin voivat luoda merkittävää lisäarvoa organisaatiolle. Organisatioiden ensisijainen tarve on yhteisöllinen kulttuuri ja vasta sen jälkeen uusi tietotekninen ratkaisu.

Uskon, että organisaation jäsenet - medioiden sen nyt mahdollistaessa - hakeutuvat toimiviin yhteisöihin. Sellaisiin yhteisöihin, joissa heillä on oma roolinsa ja merkityksensä.

Jos oma organisaatio ei tätä mahdollista, silloin henkilö hakeutuu oman organisaation ulkopuolisiin ja virtuaalisiin yhteisöihin. Henkilö on silloin tyytyväisempi, kotipesäorganisaatio köyhtyy. - Henkilöstön osaamista, näkemystä ja energiaa valuu sosiaalisen median kautta jonnekin muualle.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti